Frans Emil Sillanpää syntyi Myllykolussa, Hämeenkyrön Kierikkalan kylässä 16.9.1888. Hänen vanhenpansa olivat Frans Henrik Koskinen ja Loviisa Vilhelmiina Mäkelä, jotka tunnettiin nimillä Pransu ja Miina. Perhe muutti nimekseen Sillanpää, kun he muuttivat Myllykoluun. Frans Eemilillä, kotoisammin Eemelillä, oli kaksi vanhempaa sisarusta, jotka kuitenkin kuolivat lapsina.

Eemelin lapsuus oli siitä erikoinen, että hän pystyi opiskelemaan pitkälle, vaikka olikin mäkitupalaisten poika. Eemeli kävi ensin koulua Hämeenkyrössä ja vuonna 1900 muutti Tampereelle aloittaen siellä koulunkäynnin. Opiskelut jatkuivat Helsingin yliopistossa vuonna 1908. F.E.Sillanpään tarkoituksena oli opiskella lääkäriksi. Opinnot jäivät kuitenkin kesken ja Eemeli joutui palaamaan kotiinsa Hämeenkyröön, Töllinmäkeen vuonna 1913.

Sillanpään kirjailijanura alkoi Uusi Suometar -lehdestä, jonne hän lähetti tekstejä nimimerkillä E. Syväri. Ensimmäinen romaani Elämä ja aurinko julkaistiin 1916. Sillanpää kirjoitti Elämä ja aurinko romaanin Töllinmäessä. Samana vuonna F.E. meni naimisiin Sigrid Salomäen kanssa. Vuotta myöhemmin heille syntyi esikoinen Saara. Pariskunnan muita lapsia ovat Esko (1919), Helmi (1921), Paula (1923), Eero (1924), Juhani (1926), Heikki (1933) ja Kristiina (1938).

Suomen sisällissodan aikaan Sillanpää muistetaan puolueettomasta kannastaan ja sekä valkoisten että punaisten arvostelusta. Näistä kokemuksista kumpusi Hurskas Kurjuus -romaani (1918).

Sillanpään perhe muutti vuonna 1920 Bertel Strömmerin suunnittelemaan huvilaan, Saavutukseen, Hämeenkyrön Vanajan kylään. Huvilan rakentamisesta alkoivat perheen rahavaikeudet ja velkakierre. Vuonna 1929 perhe muutti Helsinkiin ja Sillanpään kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava. Vaihtoi maksoi 633 000 markkaa, joka on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus.

1930-luku on Eemelille kirjallisesti menestyksekästä aikaa. Hän loi monta menestyksekästä romaania, kuten Ihmiset suviyössä, Nuorena nukkunut ja Miehen tie. 1930-luku oli myös surun aikaa, sillä Sillanpään rahankäyttö ei pysynyt enää hallinnassa, hänen alkoholiongelmansa paheni ja vaimonsa Siikri kuoli keuhkokuumeeseen 1939. Sillanpää meni uusiin naimisiin hänen sihteerinsä Anna von Herzenin kanssa. Liitto oli lyhyt ja riitaisa.

Suurimman tunnustuksen kirjallisesta lahjakkuudestaan Sillanpää sai vuonna 1939. Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto syvällisestä ymmärtämisestä maalaisväestöä kohtaan, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja luontosuhdettaan. Nobel-palkinto oli erittäin tärkeä tunnustus Suomelle sota-aikana. Myös vuonna 1939 Sillanpään luomalla tekstillä Marssilaululle oli vahva vaikutus.

Vuonna 1940 Eemelin terveys romahti ja hän oli pakkohoidossa Kammion sairaalassa kolme vuotta. Otava auttoi Sillanpäätä hänen rahahuolissaan niin, että hänellä ei ollut enää talousvaikeuksia.

Monet muistavat Sillanpään kalottipäisenä, joulusaarnoja lukevana harmaana taatana. Vuonna 1945 Sillanpää aloitti radiossa joulusaarnaperinteen, joka jatkui hänen kuolemaansa, vuoteen 1964 asti. Sillanpää on haudattu Hämeenkyrön vanhalle hautausmaalle.